Syyskuu tuli ja paluu arkeen iski kovaa

Viime viikot ovat menneet ihan täysin päin seinää. Elokuun lopussa sain jonkin pienen flunssan, testi oli negatiivinen ja olin pari päivää töistä poissa. Viikonloppuun tullessa aloin olla jo taas paremmassa kunnossa mutta perjantaina poikamme valitteli kipeää kurkkua illalla. Seuraavana päivänä hän oli aika väsynyt ja selkeästi kipeä. Ajattelin käyttää hänetkin varmuuden vuoksi testissä mutta sinne ei näköjään Espoossa oteta alle 12vuotiaita jos eivät ole mitään erikseen mainittua ryhmää. No, oireiden perusteella vaikutti koronalta minkä oli sairastanut jo kerran aikaisemmin talvella. Jäin sitten maanantaiksi hänen kanssaan hoitovapaalle ja kävin itse testissä kun kurkussa oli sellainen hieman kuiva olo kanssa. Se testi tuli takaisin positiivisena yllättäen. Hienosti pärjättiin korona aikana 2 vuotta ja 9 kuukautta ennenkuin saatiin itse tartunta. Olen kuitenkin sairaalassa töissä niin riski tartunnasta oli kova mielestäni kokoajan mutta näköjään työpaikat suojaustoimet olivat riittävän tehokkaat tartunnan estämiseksi.

Tauti oli yllättävän kova rokotussuojasta huolimatta. Kurkku meni todella kipeäksi seuraavana päivänä ja oli 4 päivää kipeä todella pahasti. Hajuaisti meni hetkeksi sekä makuaisti oli kummallisesti pielessä. Väsymys oli todella kovaa. Onneksi nykyisellään voi tilata kaupasta ja ravintoloista oven taakse ruokaa niin pärjättiin oikein hyvin eristyksissä kotosalla. Tauti oli kuitenkin todella sitkeä ja käytiin viikon kuluttua tartunnasta lääkärissä vaimon kanssa. Vaimo oli saanut korvatulehduksen samalla ja sai siihen lääkekuurin. Minusta ei löytynyt sisänsä mitään vikaa mutta sain sairaslomaa viikon samantien lisää. Nyt vihdoinkin 2,5 viikkoa myöhemmin siitä kun kaikki alkoi pystyin käymään pienellä kävelyllä ulkona jonka jälkeen voimat oli ihan viety ja päädyin lepäämään loppupäivän.

Siitä missä kunto oli ennen sairastumista siihen missä nyt olen niin välimatka on todella suuri. Pyöräilin 30km päivässä 5 päivää viikossa työmatkoja, kävin ulkokuntosalilla muutaman kerran viikossa ja muutenkin olin aktiivinen tähän missä kaupassa käynti on kova suoritus päivään. Tajutonta miten kovaa tauti voi romahduttaa kunnon. Ensi viikolla pitäisi palata töihin taas mutta luulen että nyt palataan alkuun julkisilla liikkumaan työmatkat mitä inhoan yli kaiken verrattuna pyöräilyyn. Pyörällä menee 40 minuuttia suuntaansa, julkisilla 1,5tuntia.

Advertisement

One Comment Add yours

  1. Monni says:

    Kuulostapaa tosiaan olleen ikävä tauti, kun edelleen vaikuttaa noin. Nyt vaan malttaa ottaa kaikessa rauhassa vielä hetken ja kulkea niillä julkisilla, niin pääsee nopeammin taas pyörän selkään. Paranemisia!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s